
Iltalehti
uutisoi viikonloppuna, että ”Eurovaaleihin on enää viisi kuukautta, mutta
puolueiden ehdokaslistat ammottavat tyhjinä”. Tilanne on vakava.
Euroopan parlamentti on
vähintään yhtä tärkeä poliittisen vallan käyttäjä kuin eduskunta. Sinne on
lähetettävä Suomen parhaat EU-osaajat valvomaan Suomen etua.
Toki Arkadianmäellekin
päätyy aina muutama ”julkkis” tai protestiäänillä valittu ehdokas, mutta näiden
Veltto Virtasten tai Toni Halmeiden osuus on yleensä korkeintaan 1-2%
kansanedustajista.
Tämä on normaalia
demokratiaa. Sitä paitsi moni ahkera ”julkkis” on todistanut, että eduskunnassa
voi tehdä erinomaista työtä ilman aiempaa poliittista kokemusta. Mutta päteekö tämä
myös Euroopan parlamentin kohdalla?
”Kokeileva
äänestyskäyttäytyminen” (ja ”nukkuminen”) on tyypillisintä EU-vaaleissa, vaikka
juuri niissä on vähiten varaa kokeiluille. Ensi kesäkuussa valitaan 736
europarlamentaarikkoa ja määrä nousee pian yli 750:n. Suomella on tässä
joukossa 13 edustajaa.
Tilanteeseen voi
suhtautua kahdella tavalla:
1. Eivät ne siellä kuitenkaan saa mitään
aikaiseksi. (Eli lähetetään sinne joku hyvän näköinen julkisuudesta tuttu
ex-urheilija).
2. Kansallisen
edustajajoukkomme pienuuden vuoksi on erityisen tärkeää, että valituiksi
tulevat edustavat Suomen terävintä ja kovinta EU-osaamista.
Ei liene yllätys, että vannon
jälkimmäisen linjan nimeen.
Älä siis kysy ”ketkä
lähtevät Brysseliin” – ikään kuin asia olisi jonkun ex-urheilijan oma päätös.
Kysy: kenet haluat lähettää Brysseliin? Minkälainen on hyvä
europarlamentaarikko?
Julkkisnimien asemesta toivon
keskustelua siitä, mitä ominaisuuksia ”mepillä” tulee olla? Mitä me häneltä
odotamme?
Itse olen Ben Zyskowiczin
linjoilla: "kun sinne joka tapauksessa valitaan pari-kolme kepulaista, niin
valittaisiin edes joku pätevä". Viittaus koski Esa Härmälää, jonka tiedän
päteväksi (Kalevi Hemilän avustaja-ajoilta).
Ja kun SDP kuitenkin
lähettää parlamentin toiseksi suurimpaan ryhmään pari-kolme edustajaa, niin Miapetra
Kumpula-Natri olisi siinä joukossa Jani Sievistä parempi uimari.
Kokoomus pyrkii tietysti
säilyttämään suurimman EU-puolueen aseman ja pitämään neljä paikkaansa Euroopan
Kansanpuolueessa, parlamentin vaikutusvaltaisimmassa ryhmässä.
Puoluevaltuusto
vahvistanee ensimmäiset ehdokkaat 24.1. Luotan siihen, että puolueen lista
tulee tälläkin kertaa olemaan erittäin kova. Itse toivon mahdollisimman kovaa
kilpailua, eli huippunimiä Kokoomuksen ehdokkaaksi. Se on Suomen ja
Euroopan etu.
Euroopan parlamentti on
viimeinen paikka, jonne kannattaa lähettää suomalaisjulkkiksia harjoittelemaan
politiikkaa. Olen luottavainen, sillä kyllä kansa tietää.
Eiköhän me sut sinne lähetetä!
Hanna-Maria Seppälä mukaan uimareiden 3-otteluun. Hän on uuden ajan toimija EU-parlamentissa.
Europarlamentaarikolla on monissa tapauksissa kansallisia ministereitä enemmän valtaa (vrt. säädöksien säätäminen, jotka sitovat jäsenmaita suoraan lakien tavoin) ja Suomen puolueiden ehdokkaat ovat lähinnä osastoa "entinen", "nouseva", "kiinnostunut", "ex-" tai "pitkän linjan..."... miksei listoilla ole enemmän Ukon kaltaisia, "ammattilaisia", "osaajia", ja "kansainvälisiä" osaajia...?