Harva poliitikko uskaltaa näinä päivinä vastustaa tiukempaa finanssi- ja rahoitusalan sääntelyä.

Talouskriisi ja sitä seurannut lama voivat kuitenkin johtaa EU:ssa ylisääntelyyn, joka tukisi taloutta ja työllisyyttä kuin köysi hirtettyä. Nyt tarvitaan poliittista keskustelua tämän lainsäädännön nyansseista.

EU:n komissio antoi vapun aattona direktiiviesityksen ns. vaihtoehtoisten sijoitusmuotojen sääntelystä. Esityksen perusongelma on, että siinä pannaan spekulatiiviset sijoitusinstrumentit (hedge funds) samaan nippuun aktiiviseen omistajuuteen tähtäävien pääomasijoitusrahastojen kanssa.

Pääomasijoitusrahastoilla on keskeinen rooli pienten nousevien pk-yritysten rahoittamisessa, joiden menestys on välttämätöntä työllisyyden elpymiseksi. Euroopan talouden ja työllisyyden näkökulmasta tämä sijoitusluokka ei ole osa ongelmaa, vaan ratkaisua.

Tässä taloustilanteessa poliittisilla päätöksillä pitäisi kaikin keinoin tukea pääomien saamista "töihin" myös pääomasijoitusrahastojen kautta. Ne tuovat aktiivisen omistajuuden myötä verratonta osaamispääomaa pieniin yrityksiin ja auttavat sitä kautta uusien työpaikkojen syntymistä.

Markkinatalouden loppua maalailevat Euroopan sosialistit ovat nyt ajamassa läpi sääntelyä tilanteessa, jossa maito on jo läikkynyt. Kaikki poliittinen energia pitäisi nyt käyttää Euroopan nostamiseen lamasta, eikä kiirehtiä pääomasijoitusyhtiöiden sääntelyn tiukentamisessa.

Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että veroparatiisit pitää kitkeä ja rahoitusalalle tarvitaan kansainvälistä valvontaa. Mutta juuri nyt näköpiirissä ei varmasti ole sellaista markkinoiden ylikuumentumista, jonka johdosta juuri pääomasijoitusrahastojen kustannuksia pitäisi tehdä poliittinen prioriteetti.

Pikemminkin ongelmana on, että luottoa ei anneta eikä investointeja uskalleta tehdä riittävästi. Kun raha ei muutenkaan liiku, tilannetta ei pidä pahentaa lisäämällä sijoittamisen kustannuksia.

Taustalla on Brysselin poliittinen valtapeli: komission puheenjohtaja Barroso pyrkii varmistamaan uudelleen valintaansa suostumalla sosialistileirin, varsinkin Tanskan entisen pääministeri Rasmussenin ajamaan uuteen direktiiviin. Toteutuessaan se ei millään tavalla auta Euroopan työllisyyttä tai tuo lisäarvoa rahoitusmarkkinoiden vakauteen. Pikemminkin se voi hidastaa Euroopan nousua lamasta.