Brysselin kaamos on ohi.

EU-huippareissa on se hyvä puoli, että liikenne tökkii. Kannattaa siis ajaa pyörällä töihin ja lukita se uuden toimiston eteen EU-instituutioiden viereen. Eihän sitä nyt kukaan voi ihan poliisien silmien alta pölliä keskellä kirkasta päivää, eihän?

Ja taksilla kotiin...

Kävelin kypärä kädessä irkku-teurastajalle ja ostin kokonaisen vasikan sisäfileen kostoksi ihmiskunnalle. Nyt ei lihan CO2 päästöt jaksa kiinnostaa.

Voin menettää keveään ekana kauniina päivänä pyörän, mutta syödä lohdutukseksi lihakimpaleen, joka saa hymyilemään.

Mun päätelmä on, että Brysselin plussat voittaa edelleen miinukset.

Tämä blogi oli tauolla sen aikaa kun Brysselin aurinko oli pilven takana, eli viimeiset kolme kuukautta.

Mennään tästä Kuusamoon. Esko Räty kertoi kerran tarinan isästä ja pojasta, jotka vaelsivat Karhun kierrosta. Esko ym. Panivat merkille, etteivät nämä täydellisessä harmoniassa vaeltaneet kumppanukset olleet vaihtaneet sanaakaan yli vuorokauteen.

Lopulta poika kysyi: "Keitetäänkö kahvit"?

Isä: "Joo".

Mitä sitä puhumaan jos ei ole asiaa? Mulla on ollut aika sama fiilis viimeiset kolme kuukautta. Talveen mahtuu hienoja kokemuksia, mutten kerta kaikkiaan jaksa selittää. Mutta Buzekin kanssa olen samaa mieltä siitä, että komissaarit pitäisi valita EU-vaalien yhteydessä. Demokratialle tekisi pelkkää hyvää jos Suomen komissaarina olisi Timo Soini.

Lähdetään perheen kanssa just koko perheen kanssa "lomalle": Washington DC, Chicago ja Rochester (out of all possible places). Tavataan vahoja Harvardin kavereita jne.  Sitten työmatkat Maltalle, Ateenaan ja Hampuriin ennen paluuta Brysseliin.