Martens: I struggle, I overcome and Retire?

EU poliittinen ruletti on johtanut pieneen ihmeeseen: parlamentin, komission ja neuvoston puheenjohtajat (”presidentit”) edustavat kaikki Euroopan Kansanpuoluetta (Barroso, Buzek ja Van Rompuy). Tätä jaksetaan varmasti tällä viikolla hehkuttaa EPP:n puoluekokouksessa Bonnissa kyllästymiseen saakka.

Herrojen keski-ikä on reilusti yli 60 vuotta, mutta EPP:llä on tähänkin ratkaisu: valitaan jälleen kerran Wilfried Martens (73-v.) puolueen puheenjohtajaksi, niin em. Presidentit alkavat vaikuttaa suorastaan keväisiltä kanoilta. Vähän on kyllä pakko ihemetellä lähes yksimielistä valintaa - eihän tällaista yli 90 prosentin kannatusta annetuista äänistä saavuteta kuin Pohjois-Koreassa.

Muistan hyvin EPP:n puoluekokoukset vuosituhannen alussa Berliinissä (tammikuussa 2001) ja Estorilissa (lokakuussa 2002), jossa tapasin vaimoni Robertan.

Puoluetta tuolloin 10 vuotta johtaneen Martensin asema oli satunnaisten käytäväkeskustelujen aiheena jo silloin. Mutta kaverista ei näköjään päästä eroon ei sitten millään. Mitä muuta voi odottaa poliittisen selviytymisen mestarilta, joka on ollut Belgian pääministeri vaatimattomat yhdeksän kertaa?

Jotain tragikoomista EPP:n johtohahmojen ikä- ja sukupuolijakaumaan kuitenkin liittyy. En väitä tuntevani asian kaikkia taustoja, joten voin vain ihmetellä miksi Belgian flaaminkielisen kristillisdemokraattisen puolueen (jota Van Rompuy edustaa), pitää saada pitää myös puolueen puheenjohtajan paikka. Vastaehdokkaiden puute kertoo tietysti myös siitä, ettei näillä näillä orastavilla Eurooppalaisilla puolueilla valitettavasti ole juuri mitään poliittista painoarvoa (toisin kuin niiden edustamilla eduskuntaryhmillä Euroopan parlamentissa).

Angela Merkel kirjoitti esipuheen Martensin tuoreeseen kirjaan "I Struggle, I overcome". Eikö Jyrki Katainen olisi voinut kirjoittaa siihen epilogin ja ehdottaa siinä kainosti, että kirjan nimeen voisi vielä lisätä sanat "and Retire".