Tämä blogi = Brysselin aurinko.

Tämän blogin tarkoitus on kertoa kiinnostuneille Brysselin politiikasta ja elämästä EU-kuplassa. 

Varoitus: luvassa on törkeää EU-fiilistelyä, joka voi aiheuttaa sydämentykytystä sekä punaniskaisille nurkkapatriooteille että markkinatalouden vastustajille. 

En pyri olemaan objektiivinen tai poliittisesti korrekti: kuvailen ja kommentoin EU:n ilmiöitä sellaisina kuin minä ne näen liberaalien EU-myönteisten linssieni läpi.

Brysselissä ei ole YLEnmäärin kaltaisiani ”poliittisia” toimijoita, joiden kirjoittelua mikään virallinen rooli tai asema ei sido (...vapaa on vain umpihanki).

Satunnaisen provosoinnin ohella blogin tavoitteena on paikata pieneltä osalta sitä informaatiokuilua, joka kotimaan päivänpoliittisen keskustelun ja EU-politiikan välillä vallitsee. Poliittinen gravitaatio johtaa väistämättä siihen, tärkeät poliittiset päätökset pyörivät Brysselin navan ympärillä. En varmaan ole ainoa, jonka mielestä Suomi on usein vaarassa "plutottaa" itsensä eurooppalaisen politiikan ulkokehille (pohtimalla tupeen sahatun laudan määritelmää jne.).

Mutta valonpilkahduksiakin löytyy. Kyvykkäitä virkamiehiä, taitavia(kin) poliitikkoja ja ennen muuta tavallisia kansalaisia, jotka ovat aidosti kiinnostuneita EU-asioista. Kansallisessa alitajunnassamme vahvistuu käsitys siitä, että takertuminen eurooppalaisiin kansallisvaltioihin ei ole toimiva vastaus tämän vuosisadan poliittisiin haasteisiin. 

Lähteitteni mukaan jopa Brysselissä hyvin viihtyvä Timo Soini pitää loppupeleissä sisämarkkinoita ja yhteisvaluutta euroa ihan hyvinä juttuina. Vielä kun saadaan se yhteinen maahanmuuttopolitiikka toimimaan, niin Peruseurooppalaisen poliittisen liikkeen lähtölaskenta voi alkaa :) 

Olen Brysselin Kansallisseuran (Kokoomuksen) jäsen, mutta tulen antamaan kaikille suomalaisille Brysselin politiikoille risuja ja ruusuja ansionsa mukaan, puoluekantaan katsomatta. Antaa tulla samalla mitalla takaisin. 

Miksi juuri nyt? No, EU-vaaleista on tänään kulunut tasan puoli vuotta, mikä oli itselleni asettama deadline tämän blogin aloittamiselle. Asiathan tapahtuvat yleensä vasta pakon edessä (niin kuin Lissabonin sopimuksen voimaantulo viime viikolla jälleen osoitti). Lisäksi itsenäisyyspäivän jälkeinen päivä tuntuu juuri sopivalta kick-off ajankohdalta tällaiselle häpeämättömän federalistiselle blogille.